Vihersisustus Harjun opk:n toimiston ikkunalle

Kohteeni Harjussa oli erään toimiston ikkunalaudan sisustaminen viherkasveilla. Ikkunalaudalla oli ennestään kaksi palmuvehkaa ja yksi siroliuska-aralia, jotka kuuluvat myös minun lempikukkiin. Harjun rakennukset ovat historiallista kartanomiljöötä ja halusinkin jotenkin myös sen tuoda vihersisustuksessa esille. Ei siis mitään kovin moderneja ratkaisuja ollut tiedossa. Vihersisustukselta toivottiin "ei viidakkoa" ja pienellä budjetilla toteutettua ja tässä tapauksessa asiakkaan toivetta oli helppo toteuttaa, olihan kukkaluokassa valtaisa määrä kukkia, joita pystyin käyttämään hyödykseni. Koska kukat ovat opetuskäytössä, valikoin sieltä sellaiset yksilöt, joita oli enemmän kuin yksi kappale. Näin niiden puuttuminen ei aiheuta muutoksia kasvilistoihin.

Ikkunalauta ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset ja värimaailma ruukkujen osalta muodostui jo alkuvaiheessa valkeasta tummaan. Edellisillä viherhuoltokerroilla, kun istutin viherrönsyliljat uusiin ruukkuihin, tein ruukkuvalinnat juurikin tätä ikkunalautaa silmällä pitäen. Kuvassa etualalla näkyvien palmuvehkojen vaaleat ruukut halusin säilyttää, samoin siroliuska-aralia (vasemmalla tummassa ruukussa) oli sen värisessä ruukussa, kun värimaailma oli muodostumassa. Ikkunassa olevat kranssit saivat luvan poistua.
Ikkunalaudan ilmansuuntakin oli varsin hyvä, länsi-lounas eli valoisa muttei kuitenkaan kamalan paahteinen.

Kasvivalinnat olivat siis jo ensimmäisellä kerralla osittain muodostuneet, palmuvehkat ja siroliuska-aralia saivat jäädä. Muut kasvit valitsin lukuisista vaihtoehdoista juurikin helppohoitoisuutensa vuoksi. Myös leveä työpöytä ikkunalaudan edessä saneli mm. kastelun tarpeen sekä kasvien "roskaamistiheyden". Mikään valittu kasvi ei varsinaisesti kuki, jolloin kuihtuneita kukkia ei ole ikkunalauta täynnä eikä myöskään kuihtuneita lehtiä. Ja mikään kasvi ei varsinaisesti ole ns. juoppo, joten päivittäistä kasteluntarvetta kasvukaudella ei ole.

 Lopputulokseksi muodostui siis kuvassa näkyvä asetelma. Reunoilla on palmuvehkat ylväissä luonnonvaaleissa ruukuissaan, keski-ikkunan puitteiden kohdalla vasemmalla reunustraakkipuu tuomassa hiukan kapeaa ja korkeaa muotoa valkoisessa keraamisessa ruukussa, oikean puitteen kohdalla siroliuska-aralia tuomassa tietyntyylistä rehevyyttä asetelmaan tummassa ruukussaan. Etualalle on aseteltu mainitsemani viherrönsyliljat tummiin keraamisiin ruukkuihin ja niiden eteen sitomaan värimaailmaa rahapuu vaaleassa suojaruukussaan tummalla mietelauseella : "Live every Moment, Laugh every Day, Love beyond Words.

Asetelma on minun mieleeni ja se muodostui vähän kuin itsekseen. Tarvikkeiden hinta oli tässä tapauksessa yhteensä n. 14 € ja se muodostui kahdesta ostoruukusta (traakkipuun ruukku sekä rahapuun mietelauseruukku). Muut tarvikkeet löytyivät koululta jo valmiina, myös käytetyt kasvit. Mutta mikäli kaikki olisi jouduttu ostamaan, olisi hinta varmasti tarvikkeiden ja kasvien osalta kivunnut arviolta 125-140 euroon.

Tähän päättynee minun vihersisustustutkinnon osalta tämä blogi. Kiitän suuresti kaikkia blogia lukeneita, toivottavasti olette viihtyneet ja saaneet jotakin myös itsellenne. Minulle tämä on ollut mukava tapa oppia asioita kirjoittamalla niistä tänne ja valokuvaamalla.

Suosittelen lämpimästi puutarha-alaa kaikille ja sen opiskelua mahtavassa Harjun Oppimiskeskuksen miljöössä! Kaksivuotinen opiskelu on antanut minulle uuden ammatin sekä paljon uusia ystäviä. Harjussa olen viihtynyt mainiosti ja nyt onkin hiukan haikea olo, mutta ainahan voin piipahtaa siellä kesäisin ihastelemassa maisemia ja vaikkapa hienossa kesäkahvilassa!

Pihasuutari jatkaa tästä eteenpäin pihojen ylläpito-, viherhuoltotöissä sekä kaikenlaisissa pihaan ja kotiin liittyvien askareiden auttamisessa.
Sinun ja pihasi parhaaksi - PIHASUUTARI!

Kiittäen
Marika, Pihasuutari (www.pihasuutari.fi)

Lehtivioituksia

Kasvien hyvinvoinnin näkee useimmiten sen lehdistä ensimmäiseksi. Ravinteiden puutosoireet, tuholaisten vioitukset ja veden saannin kasvi ilmaisee lehdillään. Kun kasvilla on kaikki hyvin se näyttää iloisen vihreältä ja istuu ruukussaan ylväästi. Jos kasvilla on vaikeuksia ravinteiden saannin kanssa sen lehtiin muodostuu, riippuen ravintoaineen puutoksesta, erilaisia vioituksia. Kun sen juuret ovat liian märässä kasvualustassa kasvi näyttää nuutuneelta lehdiltään, samankaltaiset oireet  myös silloin kun kasvualusta on liian kuiva liian pitkään. Tuholaiset iskevät yleensä kasvin lehtiin narskuttaen niistä kasvinesteet pois ja kasvin lehdet vioittuvat ja alkavat näyttää sairailta. Myös valon määrällä on kasvin hyvinvointiin merkitystä, kuten valoisuusmittauksista muistamme.

Mistä sitten tietää mikä kasvia vaivaa? Kasvia on tutkittava, on muistettava milloin sitä on lannoitettu ja kasteltu. Minkälaisessa kasvualustassa kasvi elää ja mikä on sen valontarve, viihtyykö kasvi suorassa auringonpaisteessa vai onko kasvin alkuperäiset kasvuolosuhteet kenties varjon olot. Viherhuoltopuutarhuri pitääkin kirjaa huoltamistaan kasveista.

Kasvien tutkinta on siis helpoin aloittaa sen lehdistä, katsotaan millaisia vioituksia lehdissä on ja näkyykö selkeitä eläviä tuholaisia, seittiä, kasviin kuulumatonta mesikastetta tai jotain muuta kasvin hyvinvoinnin kannalta epäilyttävää. Mikäli selkeästi havaitaan tuholaisten olevan liikkeellä on aloitettava torjuntatyö, tuholaisen laji olisi saatava määriteltyä. lajimääritys auttaa hävittämään myös tuholaisten pesät, ne voi olla tuholaisesta riippuen kasvualustassa, ruukun reunojen alla, lehtien suojassa.

Mikäli selkeitä tuholaismerkkejä ei löydy on syytä miettiä voisiko kasvin ravinteiden saanti olla jostain syystä puutteellista. Tietyillä ravinneaineiden puutosoireilla on erilaisia oireita kasvien lehtiin. Alla kuvakooste Harjussa tapaamistani lehtivioituksista.

Tuonenkielo (aspidistra elatior)

Viirivehka (Spathiphyllum)

Kardemumma (Elattaria cardemomum)

Kultapalmu (Chrysalidocarpus lutescens)

Vuoripalmu (Dypsis lutescens)

Unelma (Asparagus setaceus)

Raitamatti (Ctenanthe oppenheimiana)

Tuoksutraakkipuu (Dracaena fragrans)

Tuholaisia ei kuitenkaan ole havaittu ensimmäisen blogikirjoituksen jälkeen, joten kyseisissä kasveissa vioitukset voivat mahdollisesti olla ravinteiden puutetta, kasvi voi näin pimeään talviaikaan kärsiä vain valon puutteesta tai kastelu ei ole ollut kasvin mieleen. Pidempiaikainen seuranta ja kirjanpito hoitotoimenpiteistä saattavat selvittävää mistä voisi olla kyse. Tässä tapauksessa en ole seurannut kasveja kuin reilun kuukauden ja niin lyhyen ajan perusteella on vaikea sanoa, mikä aiheuttaa kyseiset vioitukset.  Mutta aina ei selkeään huonovointisuuteen löydy yhtä selkeää syytä. Kun hoitaa kasvit ohjeiden mukaan eikä päästä tuholaisarmeijaa lisääntymään niissä pitäisi kasvien kuitenkin pääsääntöisesti voida hyvin.

Marika, Pihasuutari

Viherhuoltoa ja -välineitä

Viherhuolto pitää sisällään siis eri viherkasvien hoitoa. Minulla on käytössä Harjun kukkaluokan välineistö, kastelukannut, sumutinpullot, mittarit, lannoitteet, merileväuutteet ja tietenkin harja ja rikkakihveli. Siisteyshän on viherhuollossa yksi tärkeimmistä asioista. Jos ajatellaan jossakin asiakastiloissa olevia viherkasveja, niin mikäli kasvien alusta on pudonneista lehdistä ja muista kasviroskista täyttyvä alue, ei se ole kenenkään mielestä kovin mukavan näköistä. Siksi viherhoitajalla on oltava myös siivoustarvikkeet mukana. Viherhuoltaja siivoaa aina jälkensä!

Viherhuoltajan työvälineistöä. kastelukannut, lannoite ja merileväuute, sumutinpullo, valoisuus- ja johtolukumittari sekä muistiinpanovälineet.

Viherhuoltajan tärkeimpiä työvälineitä . Kasvi kuvassa Hienohelma (Asparagus densiflorus 'Sprengerii')

Mitä viherhuolto sitten on? Kasvien hyvinvoinnin tarkastamista, kastelua, lannoitusta, mahdollisesti kasvualustan vaihtoa, valoisuusolojen seuraamista kasvien kannalta. Aloitan viherhuollon Harjussa joka kerta siten, että käyn kasvit yksitellen läpi silmämääräisesti ja kokeilen mullan märkyyden. Sen jälkeen aloitan kastelun. Kastelussa on hyvä käyttää seisonutta eli niin sanotusti hapettunutta, huoneenlämpöistä vettä eikä suoraan kraanasta laskettua. Tähän aikaan vuodesta ei lannoiteta vaan kasveille suodaan mahdollisuus talvilepoon. Merileväuute on kasveille oikein sopiva kasvinhoitoaine näin talviaikaan, se tehostaa ja tasapainottaa kasvin ravinteiden ottoa ja auttaa niitä jaksamaan paremmin pimeänä vuodenaikana. Merileväuutteen voi antaa joko kasteluveden mukana tai sumuttamalla kasvin lehdille.

Lannoittaminen aloitetaan varovasti keväällä  kasvukauden alkaessa ja jatketaan elokuulle asti, jolloin lannoitusta kevyesti aletaan vähentämään. Syyskuussa lannoitus voidaan lopettaa kokonaan ja siirtyä merileväuutteeseen ja pelkkään veteen. Tai ainakin lannoittamista vähennetään reilusti, jopa kolmannekseen. kasvikohtaiset ohjeet kukkakirjoista on hyvä kerrata.

Lannoitemäärät täytyy tehdä purkeissa olevien ohjeiden mukaisesti, liika lannoituskaan ei ole kasville hyväksi. Ammattikäytössä on siihenkin mittareita, joilla mitataan kasteluveteen liuotettujen lannoitteiden muodostamaa johtolukua. Johtoluku kertoo kasvualustassa olevan nesteen ravinteiden määrän. Mitä korkeampi johtoluku, sitä enemmän kasvualustassa on ravinteita.

Johtoluvun mittaus kasteluvedestä mittarilla.

Johtoluku mitataan kasteluvedestä tai sitten suoraan kasvualustasta. Johtoluku saadaan mittarin antama lukema (mS/cm) kerrottuna kymmenellä. Hyvän kukkamullan johtoluku on 4-6 mS/cm. Kuvassa olevaan kasteluveteen on lisätty annosteluohjeen mukainen määrä lannoitetta ja kun mittarin luku 0,4 mS/cm kerrotaan kymmenellä saadaan siis 4. Joten annosteluohjeen mukainen lannoitus tässä tapauksessa ja tällä lannoitteella käy 1-2 kertaa viikossa lannoitukseen kasvukaudella. Mikäli johtoluku nousee 10 tietämille on lannoitus silloin liian vahvaa.
Kotioloissa harvalla kuitenkaan on mittareita käytössään, joten lannoitusohjeita on syytä noudattaa.

Marika, Pihasuutari

Kasvualustat

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ja voidakseen hyvin jonkinlaisen kasvualustan. Kasvualustan tarkoitus on varastoida ravintoaineita ja tukea kasvin juuristoa ja suojata sitä valolta. Useimmiten kotiviherkasveilla se on perinteisesti kukkamultaa. Minulla olikin Harjussa tehtävänä vesipurkissa juuriaan kasvattaneiden pistokkaiden istutus ja muutaman kasvin uudelleen istutus.

Nämä kasvit saavat uuden mullan.

Mullanvaihtoon tulevat kasvit, pistokkaat ja niille ruukut sekä salaojitukseen ruukun palat ja kevytsora sekä kasvualustaksi multaa.

Aloitin työn etsimällä ruukut. Istutettavina kasveina oli siis viherrönsyliljan pistokkaita 8 kpl, pieni pullojukka (nolina recurvata) sekä lehtikaktus (luultavimmin marraskuunkaktus tai sen ja joulukaktuksen hybridi), joka kasvoi aika niukassa mullassa ja oli hiukan jo kärsivän näköinen. Sen päätin istuttaa samaan ruukkuun missä olikin ihan vain sen takia, että luokassa oli toinenkin sellainen jolla samanlainen ruukku oli ja ruukun koko oli vielä ihan sopiva. Pullojukalle löysin myös samanlaisen ruukun kuin lehtikaktuksella, se oli kooltaan sopiva, pullojukka (toiselta nimeltään myös elefantinjalka) viihtyy parhaiten pienehkössä ruukussa ja mullanvaihtoa ei suositella kuin silloin kun juuret ovat täyttäneet ruukun kokonaan.

Viherrönsyliljan pistokkaat olivat olleet noin pari viikkoa juurtumassa vedessä ja niille olikin kehittyneet hienot juuret. Niille valitsin hiukan isommat ruukut, niillä on valtavan kova juuriston kasvu kun voivat hyvin. Toiseen ruukkuun joka oli isompi laitoin neljä pistokasta ja toiseen kolme, yhden pistin vielä omaan ruukkuunsa. Kun  ruukuissa on useampi pistokas, tulee siitä nopeammin näyttävämpi.

Komeat juuret parissa viikossa!

Lehtikaktuksella on varsin hennot juuret

Pullojukan juuristo

 Kun sopivat ruukut olivat löytyneet aloitin istutukset viherrönsyliljan pistokkaista. Laitoin muovisen ruukun suurien pohjareikien peitoksi saviruukun kappaleet ihan vain estääkseni kevytsoran varisemisen pois ruukusta. Kevytsoraa laitoin noin parin sentin kerroksen. Sen päälle tuoretta kukkamultaa melkein ruukun yläosaan asti, siihen sitten kolme pistokasta ja niiden juuret peittoon. Jätin ruukun reunaan noin sentin tilan, en siis täyttänyt ruukkuja ihan täyteen mullalla kastelun helpottamiseksi. Lopuksi laitoin muovisen istutusruukun keraamisen suojaruukun sisälle, senkin pohjalle laitoin kevytsoraa jota vasten muovisen ruukun pohja tuli, ruukku ei siis roiku tyhjän päällä.

Ruukun pohjareikien päälle rikkoutuneesta saviruukusta saadut palaset estämään kevytsoran varisemista reikien kautta pois.

Kevytsoraa saviruukun palojen päälle kerros salaojaksi.

Kevytsoran päälle multaa ja kolme pistokasta.

Pistokkaat istutusruukussa.

Lopullinen ulkonäkö

Muut kukat istuttelin samalla periaatteella, sopiva ruukku, salaojitus, mullan lisäys, kasvin istutus ja juurien peitto mullalla ja tiivistys. Lopuksi tietenkin kastelin kaikki täysin läpimäriksi.

Vasemmalla pullojukka, keskellä viherrönsyliljat ja oikealla lehtikaktus uusissa ruukuissa ja kasvualustoissaan.

On olemassa myös hydroistutuksia ja puolihydroistutuksia. Hydro- ja puolihydroistutuksissa kasvualusta perustuu veteen, johon kasvin tarvitsemat ravintoaineet johdetaan suoraan sekä väliaineeseen (esim. kevytsoraa) mikä tukee kasvia ja suojaa juuristoa, mutta mikä ei kuitenkaan ole multaa. Mikäli hydroistutus kuulostaa kummalta voi sen suomentaa vaikka vesiviljely tai vesi-istutus.


Mitä  hydroistutus ja puolihydroistutus sitten käytännössä on? Minulla ei ole omia kuvia asiasta, mutta yritän tässä selventää asian sanoin. Hydroistutuksessa kasvin juuristo istutetaan paljaana ja pestynä huuhdellun kevytoran sekaan, puolihydroistutuksessa kasvi istutetaan samoin kevytsoran sekaan, mutta multapaakun kanssa. Molemmissa tapauksissa ruukku on oltava vedenpitävä ja siihen asennetaan vesitasomittari, jolla veden määrää pohjalla seurataan. Puolihydroistutuksessa pohjalle laitetaaan riittävän paksu kerros (8-10 cm) ensin kevytsoraa, jonka päälle multapaakku istutetaan ja ruukku täytetään kevytsoralla. Koska kasvin juuristo ei kuitenkaan saa hukkua, vesitiiviiseen ruukkuun asennetetaan vesitasomittari, josta näkee kun ruukun pohjalla on n. 5-10 cm vettä. Kevytsora imee jonkin verran nestettä itseensä ja nostaa kapillaarisesti veden kasvin juuriston saataville.

Hydroistutuksessa kevytsora on puhtaampaa kuin multa, joka saattaa kerätä homeitiöitä, epäpuhtaksia ja kukkakärpäsiä. Bakteerit eikä muut tuholaiset mielellään viihdy kevytsorassa, jolloin kasvillakin on paremmat olosuhteet kasvaa. Kasteluveden sekaan on kuitenkin muistettava säännöllisesti laittaa ravintoaineita, multaistutuksissa tuore multahan itsessään pitää sisällään ravintoaineita, joiden varassa kasvi pystyy kasvamaan jonkin aikaa ilman lisälannoitusta. Kevytsora sen sijaan ei varsinaisesti luovuta kasville mitään, joten kasvin tarvitsemista ravintoaineista on viherhuoltajan pidettävä huolta.

Täytyykin joskus itse kokeilla hydro- tai puolihydroistutusta kasveille. Kuulostaa ainakin siistimmältä puuhalta kuin multien vaihto keväisin...

Valoisuusmittauksia

Toisen käynnin aihe Harjun kukkaluokassa kohdistui valoisuuden mittauksiin. Sain käyttööni luksimittarin, jolla pystyin toteamaan valoisuuden lukseissa. Luksilla ilmaistaan valoisuusvoimakkuutta ja se kuvaa pinnalle saapuvan valovirran suhdetta pinta-alaan. Kukkaluokassa on 11 kpl tavallisia loisteputkivalaisimia ja niiden lisäksi Harjussa olleiden kasvihuoneiden peruilta kolme kurkun kasvatuksessa käytettyä kasvivaloa.

Ulkona oli harmaa pilvinen joulukuun 3. päivä, eli luonnonvalon määrä oli vähäinen. Mittausajankohta oli kello 0900 ja 0930 välillä.

Valaistuksenvoimakkuuden mittari eli luksimittari. Mittarin lukema mitattuna suoraan loisteputken alta pöydältä.

Tähän aikaan vuodesta luonnonvalon määrä on todella vähäinen niin kasvien kuin ihmistenkin kannalta. Suomessa luonnonvalon määrä onkin jopa puolet vuodesta suurimmalle osaa viherkasveja täysin riittämätöntä. Sen vuoksi olisi hyvä avustaa kasveja lisävalolla. Tavallinen loisteputkikin auttaa, kun se on kasvin kohdalla, tai ihan myynnissä olevat led-kasvilamput. Harva kuitenkaan kotiinsa ostaa kukkia varten tehokkaita kasvihuonelamppuja. Tosin loisteputkiakin on eri tehoilla ja värisävyillä, joten niitä hankittaessa kannattaa hiukan syventyä omien huonekasvien vaatimuksiin.
Alla kuvat kukkaluokasta, toisessa on päällä vain tavalliset loisteputkilamput ja toisessa kuvassa niiden lisäksi kasvihuonelamppu.

Pelkät loisteputket päällä

                                         

Kasvilamppu päällä keskellä

Kuvassa oikeassa reunassa on aika pimeä kohta, lähin loisteputkilamppukin on monen metrin päässä. Siellä asuu tällä hetkellä mm. äärimmäisen oikealla traakkipuu (dracaena), palmuvehka (zamioculcas zamiofolii), isojukka (yucca aloifolia), tuonenkielo (aspidistra elatior), nukkatyräkki (euphorpia leuconeura), aasinkorva (syngonium auritum), isopunasarja (clivia miniata) sekä viirivehka (spathiphyllum). Mittasin luksimittarilla valoisuuden, ainoastaan 100 luksia oli mittaustulos. Kasvilamppu auttoi kuvassakin näkyvää isosarjaa ja viirivehkaa, mutta ihan äärireunaan ei kasvilamppu jaksanut valaista. Hämäremmissä oloissa viihtyvien kasvien minimi valovaatimus on jotakuinkin 400-500 luksia, joten aika pimeässä kulmassa kukat tällä hetkellä asustavat! Mutta ehkäpä ne ovat siinä tottuneet asumaan, ei ne ainakaan kauhian kituvilta näytä!

Pimeimmän nurkan kasvit. Etualalla oleva viirivehka on jopa aloittanut kukinnan!

                

 

No minkälaisia tuloksia sain sitten luksimittarilta, kun kasvilamput olivat päällä? Pelkässä loisteputkivalaistuksessa lampun kohdalta mitattu valoisuus oli kasveilla n. 450-500 luksia. Kun kasvilamppu laitettiin päälle, samassa kohdassa mitattu tulos oli peräti 7000-7500 luksia! Tosin nyt on muistettava, että tässä tapauksessa käytetty lamppu oli siis kasvihuone- ja ns. ammattikäytössä oleva lamppu, jonka päätarkoitus on ollut kurkkujen kasvun edistäminen. Valoisuus laski tietenkin mitä syrjempään siitä siirryin, mutta vielä parin metrin päässä loisteputkilamppu apuna valoisuus oli 800-1000 luksia.
Joten jotta kasvimme voisivat hyvin myös pimeään vuodenaikaan on syytä tarkastella valoisuusolosuhteita kasvin kohdalla. Ainakin omien viherkasvien kohdalla huomaan nyt, että aika pimeässähän ne joutuvat selviämään vaikka ovat ikkunan edessä.Toki kasvitkin tarvitsevat levon, mutta se hoituu luonnollisesti yöaikaan, jolloin ei tietenkään kasveja valaista. Noin puolet vuorokaudesta olisi kasvien kannalta sopiva valoisuusaika näin vähäisen luonnonvalon aikaan.

Marika, Pihasuutari

Pihasuutarin viherhuoltoa

Olen Harjun Oppimiskeskuksesta elokuussa 2014 valmistunut puutarhuri, tällä hetkellä vielä virkavapaalla entisestä ammatistani. Puutarhurin ammatti taitaa viedä mennessään ja siksi suoritan vielä lisäksi vihersisustajan tutkinnon. Tässä blogissa on tarkoitus seurata tutkintoon tähtäävää työskentelyäni viherkasvien parissa Harjun Oppimiskeskuksen kukkaluokassa, jossa viherkasveja riittää!

                                                       Tässä muutamia kukkia, joita hoitelen.

Paikkana on siis tuttu ja turvallinen kukkasidontaluokka Harjussa. Viherkasveja siellä on varmaan 30-40 kpl. Kävin jo kerran viime viikolla viherkasvit hoitamassa; kastelin ne, pyyhin pölyt niistä joista se oli mahdollista ja sumutin vedellä. Muutamasta viherrönsyliljasta (Chlorophytum capense) löysimme Harjun puutarhurin kanssa tuholaisiakin, (pieniä mustia palleroita, luultavasti jonkinsortin ripsiäisiä(?)) jotka vipeltivät pitkin kasvin lehtiä niitä töniessä ja jotka olivat vioittaneet lehtiä selkeästi. Kasvit saivat käsittelyn Neudorffin luonnonmukaisella torjunta-aineella ja seuraamme tilannetta! Onneksi emme havainneet örkkejä muissa kukissa, ainoastaan viherrönsyliljat olivat joutuneet näiden hyökkäyksen kohteeksi, mahdollisesti kuitenkin örkit olisivat pikkihiljaa yrittäneet vallata muitakin kasveja mikäli emme olisi olleet valppaina ;)

                           Viherrönsylilja kauniissa amppelissa on näyttävä vihersisustuskasvi.

Eilen kävin toisen kerran ja tarkastin kasvit ensitöikseni, ei örkkihavaintoja. Viherrönsyliljatkin olivat päässeet jo omille paikoilleen karanteenista ja olivat niin kiiltävälehtisinä vastaanottamassa viikottaista vettä. Suoritin kastelun ja tietenkin jo valmiiksi seisoneella hapettuneella vedellä. Osa kasvien kasvualustoista (multaa) oli jo aika kuivahtaneita, en ehkä edellisellä kerralla antanut niille kuitenkaan riittävästi vettä tai sitten luokassa olleen kurssin takia siellä oli lämpötila ollut korkeampi kuin normaalisti ja kasvit olivat "juoneet" kaiken veden nopeammin.
Nythän ollaan jo marraskuussa, kasveille suodaan lepoaika talvikuukausiksi ja kastelukin on sen mukaista. Kesällä, kun kasvit haihduttavat nopeammin ja tarvitsevat kastelun lisäksi myös säännöllistä lannoitusta, kastellaan enemmän. Nyt riittää kasteluväliksi kerran viikossa, kuitenkin niin, että kasvien mullan märkyyttä seurataan ihan sormituntumalla. Mikäli multa on selkeästi märkää ei kastella, muuten juuristo ei saa happea vaan mätänee pikkuhiljaa. Kansankielellä kasvi hukkuu hiljalleen. Luultavasti yleisin syy kotikasvien menehtymiseen johtuu juuri liiallisesta kastelusta eikä suinkaan kuivumisesta. Kasveja ikäänkuin "hoidetaan liian hyvin" ja kastellaan reilusti vuodenajasta riippumatta ja kasvualustaa kokeilematta. Kun kasvia kastelee liikaa, alkaa se usein muistuttaa samannäköistä kasvia kuin vedenpuutteessa oleva, lehdet roikkuu ja kasvi on nuutuneen näköinen. Kasville annetaan sitten useammin ja enemmän vettä ja kas kasvi voi vielä huonommin kunnes viimein peli on menetetty.
Perinteiset huonekasvit kuitenkin todennäköisesti sietävät pientä kuivuutta paremmin kuin jatkuvaa märkyyttä, ainakin kotonani olevat kasvit pystyvät helposti olemaan ilman vettä varsinkin näin talviaikana pidempiäkin jaksoja kuin viikon, kun ne on kasteltu hyvin kerralla. Ja monille kukille suositellaankin mullan kuivahtamista ennen seuraavaa kastelua. Sormituntuma kasvualustasta on se helpoin tapa mitata märkyyttä.

Tuholaistarkastuksessa Harjun kukissa havaitsin kentiapalmun (Howea forsteriana) lehdissä erikoisia ympyröitä (kuva) ja kasvissa valkoista, mannaryynimäistä muodostelmaa (en älynnyt kuvata). Hmm, mikähän sitä häiritsee, selvitystyö on vielä kesken, mutta kerron kyllä kun saan selville mikä moista aiheuttaa. Tuholaistorjuntaa ei vielä suoritettu, varsinaisia liikkuvia eliöitä ei havaittu.

                                                        Kentiapalmun lehdissä havaitut rinkulat

Katsotaan mitä ensi viikolla on tapahtunut, onko kentiapalmun rinkulat ja mannaryynimuodostelmat lisääntyneet, tavataanko itse tuholainen tositoimissa... Ja katosiko viherrönsyliljan tuholaiset torjunnalla vai odottavatko ne vain uutta hyökkäysmahdollisuutta?

Marika, Pihasuutari