Kasvualustat

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ja voidakseen hyvin jonkinlaisen kasvualustan. Kasvualustan tarkoitus on varastoida ravintoaineita ja tukea kasvin juuristoa ja suojata sitä valolta. Useimmiten kotiviherkasveilla se on perinteisesti kukkamultaa. Minulla olikin Harjussa tehtävänä vesipurkissa juuriaan kasvattaneiden pistokkaiden istutus ja muutaman kasvin uudelleen istutus.

Nämä kasvit saavat uuden mullan.

Mullanvaihtoon tulevat kasvit, pistokkaat ja niille ruukut sekä salaojitukseen ruukun palat ja kevytsora sekä kasvualustaksi multaa.

Aloitin työn etsimällä ruukut. Istutettavina kasveina oli siis viherrönsyliljan pistokkaita 8 kpl, pieni pullojukka (nolina recurvata) sekä lehtikaktus (luultavimmin marraskuunkaktus tai sen ja joulukaktuksen hybridi), joka kasvoi aika niukassa mullassa ja oli hiukan jo kärsivän näköinen. Sen päätin istuttaa samaan ruukkuun missä olikin ihan vain sen takia, että luokassa oli toinenkin sellainen jolla samanlainen ruukku oli ja ruukun koko oli vielä ihan sopiva. Pullojukalle löysin myös samanlaisen ruukun kuin lehtikaktuksella, se oli kooltaan sopiva, pullojukka (toiselta nimeltään myös elefantinjalka) viihtyy parhaiten pienehkössä ruukussa ja mullanvaihtoa ei suositella kuin silloin kun juuret ovat täyttäneet ruukun kokonaan.

Viherrönsyliljan pistokkaat olivat olleet noin pari viikkoa juurtumassa vedessä ja niille olikin kehittyneet hienot juuret. Niille valitsin hiukan isommat ruukut, niillä on valtavan kova juuriston kasvu kun voivat hyvin. Toiseen ruukkuun joka oli isompi laitoin neljä pistokasta ja toiseen kolme, yhden pistin vielä omaan ruukkuunsa. Kun  ruukuissa on useampi pistokas, tulee siitä nopeammin näyttävämpi.

Komeat juuret parissa viikossa!

Lehtikaktuksella on varsin hennot juuret

Pullojukan juuristo

 Kun sopivat ruukut olivat löytyneet aloitin istutukset viherrönsyliljan pistokkaista. Laitoin muovisen ruukun suurien pohjareikien peitoksi saviruukun kappaleet ihan vain estääkseni kevytsoran varisemisen pois ruukusta. Kevytsoraa laitoin noin parin sentin kerroksen. Sen päälle tuoretta kukkamultaa melkein ruukun yläosaan asti, siihen sitten kolme pistokasta ja niiden juuret peittoon. Jätin ruukun reunaan noin sentin tilan, en siis täyttänyt ruukkuja ihan täyteen mullalla kastelun helpottamiseksi. Lopuksi laitoin muovisen istutusruukun keraamisen suojaruukun sisälle, senkin pohjalle laitoin kevytsoraa jota vasten muovisen ruukun pohja tuli, ruukku ei siis roiku tyhjän päällä.

Ruukun pohjareikien päälle rikkoutuneesta saviruukusta saadut palaset estämään kevytsoran varisemista reikien kautta pois.

Kevytsoraa saviruukun palojen päälle kerros salaojaksi.

Kevytsoran päälle multaa ja kolme pistokasta.

Pistokkaat istutusruukussa.

Lopullinen ulkonäkö

Muut kukat istuttelin samalla periaatteella, sopiva ruukku, salaojitus, mullan lisäys, kasvin istutus ja juurien peitto mullalla ja tiivistys. Lopuksi tietenkin kastelin kaikki täysin läpimäriksi.

Vasemmalla pullojukka, keskellä viherrönsyliljat ja oikealla lehtikaktus uusissa ruukuissa ja kasvualustoissaan.

On olemassa myös hydroistutuksia ja puolihydroistutuksia. Hydro- ja puolihydroistutuksissa kasvualusta perustuu veteen, johon kasvin tarvitsemat ravintoaineet johdetaan suoraan sekä väliaineeseen (esim. kevytsoraa) mikä tukee kasvia ja suojaa juuristoa, mutta mikä ei kuitenkaan ole multaa. Mikäli hydroistutus kuulostaa kummalta voi sen suomentaa vaikka vesiviljely tai vesi-istutus.


Mitä  hydroistutus ja puolihydroistutus sitten käytännössä on? Minulla ei ole omia kuvia asiasta, mutta yritän tässä selventää asian sanoin. Hydroistutuksessa kasvin juuristo istutetaan paljaana ja pestynä huuhdellun kevytoran sekaan, puolihydroistutuksessa kasvi istutetaan samoin kevytsoran sekaan, mutta multapaakun kanssa. Molemmissa tapauksissa ruukku on oltava vedenpitävä ja siihen asennetaan vesitasomittari, jolla veden määrää pohjalla seurataan. Puolihydroistutuksessa pohjalle laitetaaan riittävän paksu kerros (8-10 cm) ensin kevytsoraa, jonka päälle multapaakku istutetaan ja ruukku täytetään kevytsoralla. Koska kasvin juuristo ei kuitenkaan saa hukkua, vesitiiviiseen ruukkuun asennetetaan vesitasomittari, josta näkee kun ruukun pohjalla on n. 5-10 cm vettä. Kevytsora imee jonkin verran nestettä itseensä ja nostaa kapillaarisesti veden kasvin juuriston saataville.

Hydroistutuksessa kevytsora on puhtaampaa kuin multa, joka saattaa kerätä homeitiöitä, epäpuhtaksia ja kukkakärpäsiä. Bakteerit eikä muut tuholaiset mielellään viihdy kevytsorassa, jolloin kasvillakin on paremmat olosuhteet kasvaa. Kasteluveden sekaan on kuitenkin muistettava säännöllisesti laittaa ravintoaineita, multaistutuksissa tuore multahan itsessään pitää sisällään ravintoaineita, joiden varassa kasvi pystyy kasvamaan jonkin aikaa ilman lisälannoitusta. Kevytsora sen sijaan ei varsinaisesti luovuta kasville mitään, joten kasvin tarvitsemista ravintoaineista on viherhuoltajan pidettävä huolta.

Täytyykin joskus itse kokeilla hydro- tai puolihydroistutusta kasveille. Kuulostaa ainakin siistimmältä puuhalta kuin multien vaihto keväisin...

Valoisuusmittauksia

Toisen käynnin aihe Harjun kukkaluokassa kohdistui valoisuuden mittauksiin. Sain käyttööni luksimittarin, jolla pystyin toteamaan valoisuuden lukseissa. Luksilla ilmaistaan valoisuusvoimakkuutta ja se kuvaa pinnalle saapuvan valovirran suhdetta pinta-alaan. Kukkaluokassa on 11 kpl tavallisia loisteputkivalaisimia ja niiden lisäksi Harjussa olleiden kasvihuoneiden peruilta kolme kurkun kasvatuksessa käytettyä kasvivaloa.

Ulkona oli harmaa pilvinen joulukuun 3. päivä, eli luonnonvalon määrä oli vähäinen. Mittausajankohta oli kello 0900 ja 0930 välillä.

Valaistuksenvoimakkuuden mittari eli luksimittari. Mittarin lukema mitattuna suoraan loisteputken alta pöydältä.

Tähän aikaan vuodesta luonnonvalon määrä on todella vähäinen niin kasvien kuin ihmistenkin kannalta. Suomessa luonnonvalon määrä onkin jopa puolet vuodesta suurimmalle osaa viherkasveja täysin riittämätöntä. Sen vuoksi olisi hyvä avustaa kasveja lisävalolla. Tavallinen loisteputkikin auttaa, kun se on kasvin kohdalla, tai ihan myynnissä olevat led-kasvilamput. Harva kuitenkaan kotiinsa ostaa kukkia varten tehokkaita kasvihuonelamppuja. Tosin loisteputkiakin on eri tehoilla ja värisävyillä, joten niitä hankittaessa kannattaa hiukan syventyä omien huonekasvien vaatimuksiin.
Alla kuvat kukkaluokasta, toisessa on päällä vain tavalliset loisteputkilamput ja toisessa kuvassa niiden lisäksi kasvihuonelamppu.

Pelkät loisteputket päällä

                                         

Kasvilamppu päällä keskellä

Kuvassa oikeassa reunassa on aika pimeä kohta, lähin loisteputkilamppukin on monen metrin päässä. Siellä asuu tällä hetkellä mm. äärimmäisen oikealla traakkipuu (dracaena), palmuvehka (zamioculcas zamiofolii), isojukka (yucca aloifolia), tuonenkielo (aspidistra elatior), nukkatyräkki (euphorpia leuconeura), aasinkorva (syngonium auritum), isopunasarja (clivia miniata) sekä viirivehka (spathiphyllum). Mittasin luksimittarilla valoisuuden, ainoastaan 100 luksia oli mittaustulos. Kasvilamppu auttoi kuvassakin näkyvää isosarjaa ja viirivehkaa, mutta ihan äärireunaan ei kasvilamppu jaksanut valaista. Hämäremmissä oloissa viihtyvien kasvien minimi valovaatimus on jotakuinkin 400-500 luksia, joten aika pimeässä kulmassa kukat tällä hetkellä asustavat! Mutta ehkäpä ne ovat siinä tottuneet asumaan, ei ne ainakaan kauhian kituvilta näytä!

Pimeimmän nurkan kasvit. Etualalla oleva viirivehka on jopa aloittanut kukinnan!

                

 

No minkälaisia tuloksia sain sitten luksimittarilta, kun kasvilamput olivat päällä? Pelkässä loisteputkivalaistuksessa lampun kohdalta mitattu valoisuus oli kasveilla n. 450-500 luksia. Kun kasvilamppu laitettiin päälle, samassa kohdassa mitattu tulos oli peräti 7000-7500 luksia! Tosin nyt on muistettava, että tässä tapauksessa käytetty lamppu oli siis kasvihuone- ja ns. ammattikäytössä oleva lamppu, jonka päätarkoitus on ollut kurkkujen kasvun edistäminen. Valoisuus laski tietenkin mitä syrjempään siitä siirryin, mutta vielä parin metrin päässä loisteputkilamppu apuna valoisuus oli 800-1000 luksia.
Joten jotta kasvimme voisivat hyvin myös pimeään vuodenaikaan on syytä tarkastella valoisuusolosuhteita kasvin kohdalla. Ainakin omien viherkasvien kohdalla huomaan nyt, että aika pimeässähän ne joutuvat selviämään vaikka ovat ikkunan edessä.Toki kasvitkin tarvitsevat levon, mutta se hoituu luonnollisesti yöaikaan, jolloin ei tietenkään kasveja valaista. Noin puolet vuorokaudesta olisi kasvien kannalta sopiva valoisuusaika näin vähäisen luonnonvalon aikaan.

Marika, Pihasuutari

Pihasuutarin viherhuoltoa

Olen Harjun Oppimiskeskuksesta elokuussa 2014 valmistunut puutarhuri, tällä hetkellä vielä virkavapaalla entisestä ammatistani. Puutarhurin ammatti taitaa viedä mennessään ja siksi suoritan vielä lisäksi vihersisustajan tutkinnon. Tässä blogissa on tarkoitus seurata tutkintoon tähtäävää työskentelyäni viherkasvien parissa Harjun Oppimiskeskuksen kukkaluokassa, jossa viherkasveja riittää!

                                                       Tässä muutamia kukkia, joita hoitelen.

Paikkana on siis tuttu ja turvallinen kukkasidontaluokka Harjussa. Viherkasveja siellä on varmaan 30-40 kpl. Kävin jo kerran viime viikolla viherkasvit hoitamassa; kastelin ne, pyyhin pölyt niistä joista se oli mahdollista ja sumutin vedellä. Muutamasta viherrönsyliljasta (Chlorophytum capense) löysimme Harjun puutarhurin kanssa tuholaisiakin, (pieniä mustia palleroita, luultavasti jonkinsortin ripsiäisiä(?)) jotka vipeltivät pitkin kasvin lehtiä niitä töniessä ja jotka olivat vioittaneet lehtiä selkeästi. Kasvit saivat käsittelyn Neudorffin luonnonmukaisella torjunta-aineella ja seuraamme tilannetta! Onneksi emme havainneet örkkejä muissa kukissa, ainoastaan viherrönsyliljat olivat joutuneet näiden hyökkäyksen kohteeksi, mahdollisesti kuitenkin örkit olisivat pikkihiljaa yrittäneet vallata muitakin kasveja mikäli emme olisi olleet valppaina ;)

                           Viherrönsylilja kauniissa amppelissa on näyttävä vihersisustuskasvi.

Eilen kävin toisen kerran ja tarkastin kasvit ensitöikseni, ei örkkihavaintoja. Viherrönsyliljatkin olivat päässeet jo omille paikoilleen karanteenista ja olivat niin kiiltävälehtisinä vastaanottamassa viikottaista vettä. Suoritin kastelun ja tietenkin jo valmiiksi seisoneella hapettuneella vedellä. Osa kasvien kasvualustoista (multaa) oli jo aika kuivahtaneita, en ehkä edellisellä kerralla antanut niille kuitenkaan riittävästi vettä tai sitten luokassa olleen kurssin takia siellä oli lämpötila ollut korkeampi kuin normaalisti ja kasvit olivat "juoneet" kaiken veden nopeammin.
Nythän ollaan jo marraskuussa, kasveille suodaan lepoaika talvikuukausiksi ja kastelukin on sen mukaista. Kesällä, kun kasvit haihduttavat nopeammin ja tarvitsevat kastelun lisäksi myös säännöllistä lannoitusta, kastellaan enemmän. Nyt riittää kasteluväliksi kerran viikossa, kuitenkin niin, että kasvien mullan märkyyttä seurataan ihan sormituntumalla. Mikäli multa on selkeästi märkää ei kastella, muuten juuristo ei saa happea vaan mätänee pikkuhiljaa. Kansankielellä kasvi hukkuu hiljalleen. Luultavasti yleisin syy kotikasvien menehtymiseen johtuu juuri liiallisesta kastelusta eikä suinkaan kuivumisesta. Kasveja ikäänkuin "hoidetaan liian hyvin" ja kastellaan reilusti vuodenajasta riippumatta ja kasvualustaa kokeilematta. Kun kasvia kastelee liikaa, alkaa se usein muistuttaa samannäköistä kasvia kuin vedenpuutteessa oleva, lehdet roikkuu ja kasvi on nuutuneen näköinen. Kasville annetaan sitten useammin ja enemmän vettä ja kas kasvi voi vielä huonommin kunnes viimein peli on menetetty.
Perinteiset huonekasvit kuitenkin todennäköisesti sietävät pientä kuivuutta paremmin kuin jatkuvaa märkyyttä, ainakin kotonani olevat kasvit pystyvät helposti olemaan ilman vettä varsinkin näin talviaikana pidempiäkin jaksoja kuin viikon, kun ne on kasteltu hyvin kerralla. Ja monille kukille suositellaankin mullan kuivahtamista ennen seuraavaa kastelua. Sormituntuma kasvualustasta on se helpoin tapa mitata märkyyttä.

Tuholaistarkastuksessa Harjun kukissa havaitsin kentiapalmun (Howea forsteriana) lehdissä erikoisia ympyröitä (kuva) ja kasvissa valkoista, mannaryynimäistä muodostelmaa (en älynnyt kuvata). Hmm, mikähän sitä häiritsee, selvitystyö on vielä kesken, mutta kerron kyllä kun saan selville mikä moista aiheuttaa. Tuholaistorjuntaa ei vielä suoritettu, varsinaisia liikkuvia eliöitä ei havaittu.

                                                        Kentiapalmun lehdissä havaitut rinkulat

Katsotaan mitä ensi viikolla on tapahtunut, onko kentiapalmun rinkulat ja mannaryynimuodostelmat lisääntyneet, tavataanko itse tuholainen tositoimissa... Ja katosiko viherrönsyliljan tuholaiset torjunnalla vai odottavatko ne vain uutta hyökkäysmahdollisuutta?

Marika, Pihasuutari