Olen Harjun Oppimiskeskuksesta elokuussa 2014 valmistunut puutarhuri, tällä hetkellä vielä virkavapaalla entisestä ammatistani. Puutarhurin ammatti taitaa viedä mennessään ja siksi suoritan vielä lisäksi vihersisustajan tutkinnon. Tässä blogissa on tarkoitus seurata tutkintoon tähtäävää työskentelyäni viherkasvien parissa Harjun Oppimiskeskuksen kukkaluokassa, jossa viherkasveja riittää!
Paikkana on siis tuttu ja turvallinen kukkasidontaluokka Harjussa. Viherkasveja siellä on varmaan 30-40 kpl. Kävin jo kerran viime viikolla viherkasvit hoitamassa; kastelin ne, pyyhin pölyt niistä joista se oli mahdollista ja sumutin vedellä. Muutamasta viherrönsyliljasta (Chlorophytum capense) löysimme Harjun puutarhurin kanssa tuholaisiakin, (pieniä mustia palleroita, luultavasti jonkinsortin ripsiäisiä(?)) jotka vipeltivät pitkin kasvin lehtiä niitä töniessä ja jotka olivat vioittaneet lehtiä selkeästi. Kasvit saivat käsittelyn Neudorffin luonnonmukaisella torjunta-aineella ja seuraamme tilannetta! Onneksi emme havainneet örkkejä muissa kukissa, ainoastaan viherrönsyliljat olivat joutuneet näiden hyökkäyksen kohteeksi, mahdollisesti kuitenkin örkit olisivat pikkihiljaa yrittäneet vallata muitakin kasveja mikäli emme olisi olleet valppaina ;)
Eilen kävin toisen kerran ja tarkastin kasvit ensitöikseni, ei örkkihavaintoja. Viherrönsyliljatkin olivat päässeet jo omille paikoilleen karanteenista ja olivat niin kiiltävälehtisinä vastaanottamassa viikottaista vettä. Suoritin kastelun ja tietenkin jo valmiiksi seisoneella hapettuneella vedellä. Osa kasvien kasvualustoista (multaa) oli jo aika kuivahtaneita, en ehkä edellisellä kerralla antanut niille kuitenkaan riittävästi vettä tai sitten luokassa olleen kurssin takia siellä oli lämpötila ollut korkeampi kuin normaalisti ja kasvit olivat "juoneet" kaiken veden nopeammin.
Nythän ollaan jo marraskuussa, kasveille suodaan lepoaika talvikuukausiksi ja kastelukin on sen mukaista. Kesällä, kun kasvit haihduttavat nopeammin ja tarvitsevat kastelun lisäksi myös säännöllistä lannoitusta, kastellaan enemmän. Nyt riittää kasteluväliksi kerran viikossa, kuitenkin niin, että kasvien mullan märkyyttä seurataan ihan sormituntumalla. Mikäli multa on selkeästi märkää ei kastella, muuten juuristo ei saa happea vaan mätänee pikkuhiljaa. Kansankielellä kasvi hukkuu hiljalleen. Luultavasti yleisin syy kotikasvien menehtymiseen johtuu juuri liiallisesta kastelusta eikä suinkaan kuivumisesta. Kasveja ikäänkuin "hoidetaan liian hyvin" ja kastellaan reilusti vuodenajasta riippumatta ja kasvualustaa kokeilematta. Kun kasvia kastelee liikaa, alkaa se usein muistuttaa samannäköistä kasvia kuin vedenpuutteessa oleva, lehdet roikkuu ja kasvi on nuutuneen näköinen. Kasville annetaan sitten useammin ja enemmän vettä ja kas kasvi voi vielä huonommin kunnes viimein peli on menetetty.
Perinteiset huonekasvit kuitenkin todennäköisesti sietävät pientä kuivuutta paremmin kuin jatkuvaa märkyyttä, ainakin kotonani olevat kasvit pystyvät helposti olemaan ilman vettä varsinkin näin talviaikana pidempiäkin jaksoja kuin viikon, kun ne on kasteltu hyvin kerralla. Ja monille kukille suositellaankin mullan kuivahtamista ennen seuraavaa kastelua. Sormituntuma kasvualustasta on se helpoin tapa mitata märkyyttä.
Tuholaistarkastuksessa Harjun kukissa havaitsin kentiapalmun (Howea forsteriana) lehdissä erikoisia ympyröitä (kuva) ja kasvissa valkoista, mannaryynimäistä muodostelmaa (en älynnyt kuvata). Hmm, mikähän sitä häiritsee, selvitystyö on vielä kesken, mutta kerron kyllä kun saan selville mikä moista aiheuttaa. Tuholaistorjuntaa ei vielä suoritettu, varsinaisia liikkuvia eliöitä ei havaittu.
Katsotaan mitä ensi viikolla on tapahtunut, onko kentiapalmun rinkulat ja mannaryynimuodostelmat lisääntyneet, tavataanko itse tuholainen tositoimissa... Ja katosiko viherrönsyliljan tuholaiset torjunnalla vai odottavatko ne vain uutta hyökkäysmahdollisuutta?
Marika, Pihasuutari
